Silmätutkimus hoivakodissa on usein ainoa realistinen tapa tutkia iäkkään asukkaan silmät, kun matka silmälääkärin vastaanotolle kuormittaa liikaa. Tämä artikkeli on tarkoitettu omaisille, hoitajille ja hoivakotien vastuuhenkilöille, jotka miettivät, miten liikkuva vastaanotto toimii, mitä sillä saadaan selville ja milloin asukas pitää kuitenkin viedä klinikalle. Hyöty on suora: kun hoitamaton näköongelma löytyy ja hoidetaan, kaatumisriski, sekavuus ja eristäytyminen voivat vähentyä selvästi.
Miksi silmätutkimus hoivakodissa jää usein tekemättä
Hoivakodin asukkaalla on usein useita silmäsairauksia samaan aikaan. Kaihi, glaukooma, ikään liittyvä silmänpohjan rappeuma (AMD) ja diabeettinen retinopatia yleistyvät iän myötä, ja Suomessa tehdään noin 40 000 kaihileikkausta vuodessa. Silti moni hoivakodissa asuva ei ole käynyt silmälääkärillä vuosiin.
Syy on käytännöllinen. Matka keskustan klinikalle vaatii saattajan, taksin ja odottelua, ja muistisairaalle vieras ympäristö voi aiheuttaa ahdistusta, joka pilaa koko tutkimuksen. Tavallinen tilanne on, että asukkaan silmälasit ovat kymmenen vuotta vanhat, toinen linssi on naarmuuntunut ja hoitajat ovat panneet merkille, ettei hän enää tunnista kasvoja käytävällä. Kukaan ei vain ole järjestänyt tutkimusta.
Miten liikkuva silmälääkärin vastaanotto toimii
Liikkuvassa mallissa silmätautien erikoislääkäri eli oftalmologi tulee hoivakotiin kannettavien laitteiden kanssa. Tutkimus tehdään asukkaan omassa huoneessa tai rauhallisessa yhteistilassa. Käytössä on tyypillisesti käsikäyttöinen rakolamppu, kannettava tonometri silmänpaineen mittaukseen (esimerkiksi iCare-tyyppinen kimmotonometri, joka ei vaadi puudutustippoja eikä leukatukea) sekä epäsuora oftalmoskooppi tai kannettava silmänpohjakamera.
Ammattilainen aloittaa yleensä esitiedoista. Hoitajalta kysytään lääkitys, diabetes, aiemmat silmäleikkaukset ja se, miten asukas selviää arjessa: löytääkö hän lautasen ruoan, kompasteleeko hän kynnyksiin, katsooko hän televisiota. Nämä havainnot ovat usein arvokkaampia kuin yksittäinen näöntarkkuusluku.
Itse tutkimus etenee näin:
1. Näöntarkkuus – kirjaintaululla tai, jos asukas ei pysty nimeämään kirjaimia, suomalaisen Lea Hyvärisen kehittämillä LEA-symboleilla.
2. Silmänpaineen mittaus – glaukooman seulontaa varten.
3. Etuosan tutkimus – luomet, sarveiskalvo, kuiva silmä ja kaihin aste.
4. Silmänpohjan tutkimus – usein mustuaiset laajentavien tippojen jälkeen.
5. Yhteenveto ja jatkosuunnitelma – kirjallisena hoitajalle ja omaiselle.
Yhteen asukkaaseen kuluu tavallisesti 20-40 minuuttia. Muistisairaan kohdalla aikaa varataan enemmän, ja tutkimus voidaan jakaa kahteen osaan.
Mitä kotikäynnillä ei voi tehdä
Liikkuva vastaanotto ei korvaa silmäklinikkaa kaikessa. OCT-tutkimus eli verkkokalvon kerroskuvaus vaatii yleensä kiinteän laitteen, ja sitä tarvitaan esimerkiksi kostean AMD:n seurannassa. Pistoshoidot silmän sisään, laserhoidot ja kaihileikkaus tehdään aina klinikalla tai sairaalassa.
Hoivakotikäynnin tehtävä on siis seuloa ja priorisoida. Se kertoo, kenelle kannattaa järjestää siirto klinikalle ja kenelle riittää uusi lasiresepti tai kuivan silmän hoito. Moni omainen pelkää, että kaihi tarkoittaa raskasta leikkausta, mutta toimenpide kestää yleensä 15-20 minuuttia paikallispuudutuksessa. Tämä kannattaa ottaa puheeksi silmälääkärin kanssa, jos kaihi heikentää näköä selvästi. Lisää taudin taustasta kertoo artikkeli kaihin yleisyydestä ja tavallisista oireista.
Myytti: huono näkö kuuluu vanhuuteen
Sitkeä uskomus on, että 90-vuotiaan näkö nyt vain on heikko eikä asialle voi mitään. Se ei pidä paikkaansa. Merkittävä osa iäkkäiden näönheikkoudesta johtuu korjattavista syistä: vanhentuneista laseista, kaihista tai hoitamattomasta kuivasta silmästä.
Pelkkä oikea lasivahvuus voi parantaa näköä useita rivejä. Kaihileikkaus voi palauttaa kyvyn lukea ja tunnistaa läheiset. Todelliset ikämuutokset ja hoidettavat sairaudet on erotettava toisistaan, ja juuri siihen tarvitaan silmätautien erikoislääkäriä. Artikkelissa ikääntyvän näön tavallisista muutoksista on kerrottu tarkemmin, mikä on normaalia.
On myös poikkeuksia. Pitkälle edenneen muistisairauden tai vuodepotilaan kohdalla leikkaus ei aina ole asukkaan etu. Päätös tehdään yhdessä lääkärin, omaisten ja hoitohenkilökunnan kanssa, ja se perustuu toimintakykyyn ja elämänlaatuun eikä pelkkään näöntarkkuuteen.
Silmälääkäri, optikko ja hoitaja – kuka tekee mitä
Osa optikkoliikkeistä tekee kotikäyntejä ja näöntarkastuksia hoivakodeissa. Optikko voi mitata taittovirheen, määrätä silmälasit ja myydä ne, mutta hän ei diagnosoi eikä hoida silmäsairauksia. Jos asukkaalla epäillään glaukoomaa, AMD:tä tai diabeettisia muutoksia, tarvitaan Valviran laillistama silmätautien erikoislääkäri. Erikoislääkärin koulutus kestää lääketieteen peruskoulutuksen jälkeen kuusi vuotta.
Hoitajan rooli on tärkeämpi kuin usein ajatellaan. Hoitaja huolehtii silmätipoista, puhdistaa ja merkitsee lasit ja huomaa muutokset arjessa. Yleislääkäri hoitaa muut terveysongelmat, ja suun terveydestä vastaa hammaslääkäri. Silmälääkäri keskittyy silmäsairauksien diagnosointiin ja hoitoon.
Kustannukset ja maksaja
Julkisella puolella hyvinvointialue vastaa asukkaan terveydenhuollosta, ja silmälääkärin arvioon pääsee yleensä lähetteellä. Liikkuvia silmälääkäripalveluja ostetaan alueilla vaihtelevasti, joten käytäntö kannattaa tarkistaa omalta hyvinvointialueelta.
Yksityisesti silmälääkärin perustutkimus maksaa tavallisesti 100-180 €. Kotikäynnistä peritään yleensä lisäksi käyntimaksu tai matkakulut, joiden suuruus vaihtelee palveluntarjoajan ja välimatkan mukaan. Silmänpohjan valokuvaus maksaa erikseen tehtynä usein 50-100 € ja silmänpainemittaus 40-70 €. Kelan korvaukset yksityislääkärikäynneistä ovat muuttuneet viime vuosina useaan otteeseen, joten ajantasainen tieto kannattaa tarkistaa Kelasta ennen käyntiä.
Yleisimmät virheet silmätutkimuksen järjestämisessä
Lasit puuttuvat tutkimuksesta. Asukkaan kaikki lasit, myös laatikkoon unohtuneet lukulasit, kannattaa kerätä valmiiksi. Lääkäri näkee niistä, mitä on aiemmin määrätty.
Lääkelista on vanhentunut. Esimerkiksi kortisonilääkitys voi nostaa silmänpainetta, ja verenohennuslääkkeet vaikuttavat toimenpiteiden suunnitteluun. Ajantasainen lista säästää aikaa ja virheiltä.
Jatkosuunnitelma jää paperille. Lähete klinikalle tai uusi tippa-annostelu ei toteudu, jos kukaan ei ole siitä vastuussa. Vastuuhenkilö kannattaa nimetä jo käynnin aikana.
Milloin ei odoteta seuraavaa käyntiä
Säännöllinen silmätutkimus hoivakodissa ei auta akuuteissa tilanteissa. Äkillinen näönmenetys, silmäkipu yhdessä punoituksen kanssa, uudet valonvälähdykset tai varjo näkökentässä vaativat hakeutumista heti silmälääkärin päivystykseen tai sairaalan päivystykseen. Kemikaaliroiske silmään tai vakava silmävamma on hätätilanne, jolloin soitetaan 112 ja silmää huuhdellaan runsaalla vedellä. Lue lisää äkillisen näönmenetyksen kiireellisyydestä.
UKK
Kuinka usein hoivakodin asukkaan silmät pitäisi tutkia?
Yli 60-vuotiaille suositellaan yleensä silmätarkastusta vuosittain, ja diabeetikoille silmänpohjan tutkimusta vähintään yhtä usein. Glaukoomaa tai AMD:tä sairastavan tutkimusväli määräytyy hoitavan silmälääkärin ohjeen mukaan ja voi olla 3-6 kuukautta.
Voiko muistisairaan silmät tutkia luotettavasti?
Voi useimmiten. Silmänpaine ja silmänpohja voidaan tutkia ilman, että asukas vastaa kysymyksiin, ja näöntarkkuutta voidaan arvioida kuvasymboleilla tai seuraamalla katsetta. Tuttu ympäristö ja tuttu hoitaja vieressä parantavat yhteistyötä huomattavasti.
Tarvitaanko liikkuvaan silmälääkärikäyntiin lähete?
Yksityiseen palveluun ei yleensä tarvita lähetettä. Julkisen sektorin erikoissairaanhoitoon tarvitaan lähete, ja Kelan korvausehdot voivat edellyttää sitä tietyissä tilanteissa.
Tutkimus kotona on alku, ei koko hoitopolku
Liikkuva vastaanotto tuo silmälääkärin sinne, missä asukas on, ja tekee näkyväksi ongelmat, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Parhaiten se toimii, kun omainen, hoitaja ja silmälääkäri sopivat yhdessä, mitä löydöksille tehdään. Henkilökohtaisen arvion asukkaan silmistä voi antaa vain häntä tutkiva silmälääkäri, joten havaitut muutokset kannattaa ottaa puheeksi jo ennen kuin ne alkavat haitata arkea.