Näönkuntoutus ja apuvälineet – arjen tuki

Näönkuntoutus ja apuvälineet – arjen tuki

Kun silmälasit eivät enää riitä lehden lukemiseen, kasvojen tunnistamiseen tai lääkepakkauksen tekstin erottamiseen, näönkuntoutus voi auttaa jatkamaan arkea mahdollisimman itsenäisesti. Näönkuntoutus on suunnitelmallista tukea heikkonäköiselle ihmiselle: sopivat apuvälineet, valaistuksen säätäminen, uusien toimintatapojen harjoittelu ja ohjaus palveluihin. Tämä artikkeli kertoo, kenelle kuntoutus on tarkoitettu, miten siihen päästään ja millaiset apuvälineet toimivat käytännössä.

Kenelle näönkuntoutus on tarkoitettu

Näönkuntoutuksen tavallisin syy Suomessa on silmänpohjan rappeuma eli AMD. Muita yleisiä syitä ovat pitkälle edennyt glaukooma, diabeettinen retinopatia, verkkokalvon perinnölliset sairaudet ja aivoverenkiertohäiriöiden jälkeiset näkökenttäpuutokset. Taittovirhe kuten likinäköisyys tai ikänäkö ei yksinään ole syy kuntoutukseen, koska ne korjataan silmälaseilla.

Näkövammaisuuden raja on parhaan silmän näöntarkkuus alle 0,3 parhailla mahdollisilla laseilla tai merkittävästi kaventunut näkökenttä. Kuntoutukseen ei kuitenkaan tarvitse odottaa tämän rajan alittumista. Jos arki vaikeutuu selvästi, vaikka näöntarkkuus olisi 0,4, asiasta kannattaa keskustella silmälääkärin kanssa.

Näin pääset näönkuntoutuksen piiriin

Julkisella puolella kuntoutus kuuluu hyvinvointialueille. Prosessi etenee yleensä samassa järjestyksessä:

1. Silmätautien erikoislääkäri (oftalmologi) tutkii silmät ja toteaa, ettei näköä voi enää parantaa laseilla, leikkauksella tai lääkehoidolla.
2. Lääkäri tekee lähetteen keskus- tai yliopistosairaalan näönkuntoutusyksikköön.
3. Näönkuntoutusohjaaja kartoittaa arjen ongelmat: lukemisen, liikkumisen, kotityöt, harrastukset ja työn.
4. Apuvälineitä kokeillaan ja harjoitellaan, ja sopivimmat luovutetaan lainaksi.
5. Tarvittaessa ohjataan liikkumistaidon ohjaukseen, sopeutumisvalmennukseen tai sosiaalipalveluihin.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet ovat julkisella sektorilla käyttäjälle maksuttomia lainaesineitä. Työikäisten työssä tarvittaviin apuvälineisiin voi saada tukea Kelan ammatillisen kuntoutuksen kautta. Kela järjestää myös sopeutumisvalmennuskursseja, ja Näkövammaisten liiton Iiris-keskus Helsingin Itäkeskuksessa tarjoaa neuvontaa ja kursseja.

Jos liikkuminen vastaanotolle on vaikeaa, osa alueista järjestää myös silmätutkimuksen hoivakodissa liikkuvana vastaanottona. Tällöin apuvälinetarve voidaan arvioida samalla käynnillä.

Apuvälineet lukemiseen ja lähityöhön

Kokenut näönkuntoutusohjaaja ei aloita voimakkaimmasta suurennuksesta. Hän kysyy ensin, mitä asiakas haluaa lukea ja kuinka pitkään. Hintalapun lukeminen kaupassa vaatii eri välineen kuin tunnin lukuhetki iltaisin.

Valaisevat suurennuslasit ovat yleisin ensimmäinen apuväline. Suurennus on tyypillisesti 3-10-kertainen, ja kaupasta ostettuna hinta on noin 30-150 €. Mitä voimakkaampi luuppi, sitä pienempi alue näkyy kerralla, joten liian voimakas suurennus hidastaa lukemista.

Elektroniset luupit näyttävät tekstin näytöllä suurennettuna ja kontrastia voi säätää, esimerkiksi valkoista tekstiä mustalla pohjalla. Hintaluokka on noin 300-1 000 €. Lukutelevisio eli pöytämallinen lukulaite sopii pidempään lukemiseen, ja sen hinta on usein 2 000-4 000 €. Siksi sen saaminen lainaksi kuntoutuksen kautta on monelle ratkaisevaa.

Puhetta tuottavat ratkaisut korvaavat lukemisen kokonaan silloin, kun suurennus ei enää riitä. Celia-kirjasto tarjoaa äänikirjoja lukemisesteisille, ja älypuhelimen sisäänrakennettu ruudunlukija (iPhonen VoiceOver, Androidin TalkBack) lukee tekstit ääneen. Tietokoneelle on saatavana ilmainen NVDA-ruudunlukija sekä maksullisia suurennusohjelmia, kuten ZoomText.

Valaistus, kontrasti ja suodatinlasit

Moni hyötyy eniten kodin muutoksista, jotka eivät maksa juuri mitään. Ikääntyvä silmä tarvitsee moninkertaisesti valoa nuoreen verrattuna, ja ikääntymiseen liittyvät näkömuutokset lisäävät häikäisyherkkyyttä. Kohdevalo lukutuolin viereen on usein tehokkaampi kuin kirkkaampi kattovalaisin.

Kontrasti auttaa yhtä paljon kuin suurennus. Tumma leikkuulauta vaalealle sipulille, värikkäät tarrat portaiden reunoissa ja tumma muki vaalealla pöydällä vähentävät kolhuja ja kaatumisia.

Suodatinlasit rajaavat sinistä ja lyhytaaltoista valoa ja vähentävät häikäisyä erityisesti verkkokalvosairauksissa. Ne sovitetaan kokeilemalla eri sävyjä, eikä tavallinen aurinkolasi korvaa niitä täysin.

Liikkuminen ja arjen sujuvuus

Kun näkökenttä kapenee esimerkiksi pitkälle edenneessä glaukoomassa, ongelmana ei ole lukeminen vaan törmäily ja kompastelu. Liikkumistaidon ohjaaja opettaa valkoisen kepin käytön, reittien opettelun ja turvallisen kadun ylittämisen. Valkoinen keppi myös kertoo muille, että kulkija näkee heikosti.

Arjen pienapuvälineitä ovat puhuvat kellot ja vaa’at, isonäppäimiset puhelimet, kohomerkinnät liesituulettimen ja pesukoneen säätimiin sekä nesteentasoilmaisin kuuman juoman kaatamiseen. Ne maksavat usein 10-80 €, mutta niiden merkitys omatoimisuudelle on suuri.

Myytti: apuvälineiden käyttö heikentää jäljellä olevaa näköä

Moni välttää suurennuslasia, koska pelkää silmän ”laiskistuvan” tai näön heikkenevän nopeammin. Tälle ei ole lääketieteellistä perustetta. Aikuisen silmä ei heikkene apuvälineen käytöstä, eikä silmää voi ”kuluttaa” lukemalla. Sairauden eteneminen riippuu itse sairaudesta, ei siitä, käyttääkö luuppia.

Toinen yleinen väärinkäsitys on, että kuntoutukseen kannattaa hakeutua vasta, kun näkö on lähes kokonaan mennyt. Todellisuudessa uusien tekniikoiden opettelu on helpompaa, kun jäljellä on vielä käyttökelpoista näköä.

Yleisimmät virheet apuvälineiden kanssa

Liian voimakkaan suurennuslasin ostaminen kokeilematta. 10-kertainen luuppi verkkokaupasta tuntuu järkevältä, mutta sillä näkyy vain muutama kirjain kerrallaan. Ohjaaja löytää usein heikomman suurennuksen ja paremman valaistuksen yhdistelmän, joka toimii paremmin.

Valaistuksen unohtaminen. Kallis elektroninen luuppi ei korvaa hämärää huonetta. Valon suunta, häikäisyn poisto ja kontrasti kannattaa korjata ensin.

Kuntoutuksen kokeminen kertaluontoisena. Silmäsairaus voi edetä, ja apuvälinetarve muuttuu. Kun arki alkaa jälleen takkuilla, uusi arvio kannattaa pyytää eikä tyytyä vanhaan välineeseen.

Kenen puoleen kääntyä missäkin asiassa

Silmälääkäri diagnosoi ja hoitaa silmäsairaudet sekä arvioi kuntoutustarpeen. Optikko sovittaa ja myy silmälasit ja piilolinssit, ja osa optikkoliikkeistä myy myös suurennuslaseja ja suodatinlaseja. Näönkuntoutusohjaaja vastaa apuvälineiden kokeilusta ja ohjauksesta. Muihin terveysongelmiin vastaa yleislääkäri, ja tasapaino- tai liikkumisvaikeuksiin voi saada apua fysioterapiasta.

Äkilliset muutokset eivät kuulu kuntoutukseen. Jos näkö heikkenee yhtäkkiä, keskelle näkökenttää ilmestyy vääristymiä tai musta läikkä, näet valonvälähdyksiä tai silmä on kipeä ja punoittava, hakeudu heti silmälääkärin päivystykseen tai sairaalan päivystykseen. Esimerkiksi kostea AMD voi edetä viikoissa, ja nopealla hoidolla voidaan säilyttää näköä. Kemiallisissa roiskeissa ja silmävammoissa soita hätänumeroon 112.

UKK

Maksavatko näönkuntoutuksen apuvälineet jotain?
Julkisen terveydenhuollon kautta luovutetut lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet ovat käyttäjälle maksuttomia lainaesineitä. Itse kaupasta ostetut välineet maksetaan omalla kustannuksella. Työssä tarvittaviin apuvälineisiin voi hakea tukea Kelasta.

Tarvitaanko näönkuntoutukseen lähete?
Julkiseen näönkuntoutukseen tarvitaan yleensä silmälääkärin lähete. Lähetteen voi kirjoittaa sekä julkisen että yksityisen sektorin silmätautien erikoislääkäri, kun näköä ei enää voi parantaa tavanomaisin keinoin.

Voiko näönkuntoutus parantaa näköä?
Kuntoutus ei palauta menetettyä näköä eikä hoida silmäsairautta. Sen tavoite on, että jäljellä olevaa näköä käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja arjen toiminnot onnistuvat apuvälineiden ja uusien toimintatapojen avulla.

Arjen tuki alkaa yhdestä keskustelusta

Näönkuntoutus on tehokkainta, kun siihen hakeudutaan ajoissa ja apuvälineet valitaan kokeilemalla eikä arvaamalla. Ota seuraavalla silmälääkärikäynnillä puheeksi, mikä arjessa on vaikeaa, esimerkiksi lukeminen, kasvojen tunnistaminen tai portaiden erottaminen. Silmälääkäri arvioi, onko lähete näönkuntoutukseen aiheellinen. Henkilökohtaiset hoito- ja kuntoutusratkaisut tehdään aina oman silmälääkärin ja kuntoutustiimin kanssa.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista