Silmänpohjan pistoshoidot ovat nykyisin keskeinen hoito kostean silmänpohjan rappeuman, diabeettisen makulaturvotuksen ja verkkokalvon laskimotukoksen hoidossa. Moni potilas pelkää ensimmäistä pistosta enemmän kuin itse sairautta, ja usein ensimmäisiä kysymyksiä on, kuinka monta kertaa pistoksia tarvitaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten pistoshoito toteutetaan vastaanotolla, millä lääkkeillä hoidetaan ja millaisin väliajoin pistoksia yleensä annetaan. Tietoa käyttäen on helpompi valmistautua hoitoon ja sitoutua siihen.
Mihin silmänpohjan pistoshoitoja käytetään
Valtaosa pistoksista on niin sanottuja anti-VEGF-lääkkeitä. Ne estävät verisuonten kasvutekijää, joka saa aikaan verkkokalvolle haurasta uudissuonitusta ja nesteen kertymistä tarkan näkemisen alueelle eli makulaan. Ilman hoitoa näkö voi heiketä kostean AMD:n edetessä viikoissa tai kuukausissa.
Tavallisimmat käyttöaiheet ovat silmänpohjan rappeuman kostea muoto, diabeettinen makulaturvotus, verkkokalvon laskimotukoksen jälkeinen turvotus sekä suurta likinäköisyyttä seuraava uudissuonitus. Kuivaan AMD:hen anti-VEGF-pistoksista ei ole apua, ja juuri tämä hämmentää usein potilaita, joiden toisessa silmässä on kuiva ja toisessa kostea muoto.
Suomessa käytettyjä lääkkeitä ovat bevasitsumabi (Avastin), ranibitsumabi (Lucentis ja sen biosimilaarit), aflibersepti (Eylea, myös suurempiannoksinen 8 mg:n valmiste) ja faricimabi (Vabysmo). Julkisella sektorilla hoito aloitetaan usein bevasitsumabilla, ja lääkettä vaihdetaan, jos vaste jää riittämättömäksi. Diabeettisessa makulaturvotuksessa käytetään toisinaan myös kortisoni-implanttia (Ozurdex), jonka vaikutus kestää pidempään.
Näin pistoshoito toteutetaan vastaanotolla
Itse pistos kestää alle minuutin, mutta käyntiin kannattaa varata 1-2 tuntia. Ennen pistosta tehdään yleensä näöntarkkuuden mittaus ja OCT-tutkimus, josta silmätautien erikoislääkäri näkee, onko verkkokalvolla nestettä. Tämän perusteella päätetään, pistetäänkö ja milloin on seuraava käynti.
Toimenpide etenee käytännössä aina samassa järjestyksessä:
1. Puudutus: silmään tiputetaan puudutustippoja, joskus myös puudutusgeeliä.
2. Desinfiointi: silmän pinta ja luomien reunat puhdistetaan povidonijodilla, joka on infektioiden ehkäisyssä tärkein yksittäinen vaihe.
3. Luomenlevitin: pieni levitin pitää silmän auki, jotta ripset eivät kosketa neulaa.
4. Pistos: erittäin ohuella neulalla lääke ruiskutetaan lasiaiseen noin 3,5-4 mm:n päähän sarveiskalvon reunasta.
5. Tarkistus: lääkäri varmistaa, että potilas näkee ja silmänpaine on kunnossa.
Useimmat kuvaavat tuntemusta painon tunteeksi, ei kivuksi. Pistoksen jälkeen näkökentässä voi näkyä hetken liikkuvia kuplia tai varjoja, ja silmän valkuaiseen voi tulla verenpurkauma. Molemmat ovat harmittomia ja häviävät muutamassa päivässä tai parissa viikossa.
Pistoshoitojen tiheys ja hoitoaikataulu
Hoito alkaa lähes aina latausvaiheella, jossa annetaan kolme pistosta noin neljän viikon välein. Sen jälkeen siirrytään yksilölliseen aikatauluun, ja Suomessa yleisin malli on treat-and-extend, eli hoida ja pidennä. Jos OCT-kuvassa ei näy nestettä, seuraavaa pistosväliä pidennetään yleensä 2-4 viikolla.
Tyypillisesti pistosväli asettuu 6-12 viikkoon. Uudemmilla lääkkeillä, kuten faricimabilla ja suuriannoksisella afliberseptillä, osa potilaista pärjää 16 viikon tai sitä pidemmillä väleillä. Jos väliä pidennetään liikaa ja neste palaa, väli lyhennetään taas. Lääkäri hakee pisintä väliä, jolla silmänpohja pysyy kuivana.
Joillakin potilailla käytetään tarvittaessa-hoitoa (PRN), jossa kontrollit tehdään säännöllisesti ja pistos annetaan vain, jos aktiivisuutta näkyy. Diabeettisessa makulaturvotuksessa ja laskimotukoksessa hoito voi toisinaan loppua kokonaan 1-3 vuoden kuluessa. Kosteassa AMD:ssä hoito on monella pysyvää.
Suomessa valtaosa pistoksista annetaan julkisen sektorin silmätautien poliklinikoilla, kuten HUS:ssa, Taysissa ja muissa keskussairaaloissa, joissa potilas maksaa poliklinikkamaksun ja maksukatto rajoittaa kuluja. Yksityisellä puolella pistoksia tarjoavat muun muassa Terveystalo, Mehiläinen ja Silmäasema. Hinta määräytyy pitkälti lääkkeen mukaan ja voi olla muutamasta sadasta eurosta reiluun tuhanteen euroon pistokselta, joten pitkässä hoidossa kustannukset kasvavat suuriksi.
Myytti: hoidon voi lopettaa, kun näkö paranee
Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä. Kostea AMD ei parane pistoksilla, vaan pistokset pitävät sairauden aktiivisuuden kurissa. Kun näkö on parantunut latausvaiheen jälkeen, potilas voi kokea, ettei lisäpistoksia enää tarvita.
Kun hoito keskeytetään, neste palaa usein muutamassa kuukaudessa, ja jokainen aktiivinen jakso voi jättää verkkokalvolle pysyvää arpea. Menetettyä näköä ei aina saada takaisin. Pidennetty pistosväli on oikea tapa keventää hoitoa, ja siitä päätetään OCT-löydösten perusteella, ei tuntemusten.
Toinen myytti on, että pistos voisi sokeuttaa silmän. Vakava silmänsisäinen tulehdus eli endoftalmiitti on harvinainen, tutkimuksissa noin yksi tapaus 2 000-3 000 pistosta kohden. Se on hoidettavissa, kun siihen reagoidaan nopeasti.
Yleisimmät virheet pistoshoidon aikana
Käyntien siirtäminen. Matkan, flunssan tai juhlapyhän vuoksi siirretty aika voi pidentää pistosväliä viikoilla. Jos aikaa on pakko siirtää, uusi aika kannattaa sopia mahdollisimman pian, ei kuukauden päähän.
Muutosten ohittaminen kontrollien välillä. Jos suorat viivat alkavat näyttää aaltoilevilta tai näkökentän keskellä on harmaa läiskä, silmäpoliklinikkaan otetaan yhteyttä heti, eikä odoteta seuraavaa kontrollia. Amslerin ruudukolla on helppo seurata kotona kumpaakin silmää erikseen.
Silmän hankaaminen ja meikkaaminen heti pistoksen jälkeen. Pistospäivänä silmää ei kannata hieroa, ja silmämeikistä sekä uimahallista pidättäydytään yleensä 1-3 päivää. Tarkat ohjeet vaihtelevat klinikoittain.
Milloin pistoksen jälkeen on hakeuduttava heti hoitoon
Jos silmä alkaa 1-4 vuorokauden kuluttua pistoksesta kipeytyä, punoittaa yhä enemmän, valonarkuus lisääntyy tai näkö heikkenee selvästi, kyse voi olla tulehduksesta. Silloin on hakeuduttava viipymättä silmäpäivystykseen, myös iltaisin ja viikonloppuisin. Lievä hiekan tunne ensimmäisinä tunteina johtuu yleensä desinfiointiaineesta.
Myös äkillinen näön heikkeneminen ilman pistosta vaatii kiireellistä arviota, ja lisätietoa siitä löytyy artikkelista äkillinen näönmenetys ja kiireellinen hoidon tarve. Silmäloukkaantumisissa ja kemiallisissa roiskeissa soitetaan hätänumeroon 112.
Diabeetikoilla pistoshoito ei korvaa säännöllistä silmänpohjaseurantaa eikä hyvää sokeritasapainoa. Diabeetikon silmänpohjan seuranta jatkuu myös silloin, kun pistokset loppuvat.
UKK
Sattuuko pistos silmään?
Useimmat kokevat pistoksen hetkellisenä painon tunteena puudutuksen ansiosta. Puudutuksen hävittyä silmä voi tuntua muutaman tunnin ajan rikalta, mutta voimakas tai paheneva kipu ei kuulu normaaliin toipumiseen.
Kuinka usein silmänpohjan pistoshoitoja annetaan?
Alussa annetaan yleensä kolme pistosta neljän viikon välein, minkä jälkeen väliä pidennetään yksilöllisesti. Tavallisesti väli asettuu 6-12 viikkoon, ja uusimmilla lääkkeillä se voi olla 16 viikkoa tai enemmän.
Voiko autolla ajaa pistoksen jälkeen?
Ei samana päivänä. Pupillit on usein laajennettu tutkimusta varten ja näkö voi olla sumea, joten kyyti kotiin kannattaa järjestää etukäteen.
Pistoshoito vaatii pitkäjänteisyyttä
Silmänpohjan pistoshoito on rutiininomainen ja turvallinen toimenpide, mutta sen teho perustuu säännöllisyyteen. Paras tulos saadaan, kun kontrolleissa käydään sovitusti, näön muutoksista ilmoitetaan nopeasti ja hoitoväliä muutetaan vain OCT-löydösten perusteella. Hoitosuunnitelmasta, lääkevalinnasta ja pistosväleistä päättää aina hoitava silmätautien erikoislääkäri, jonka kanssa omasta tilanteesta kannattaa keskustella avoimesti.