Silmänpaineen mittaus on yksi silmätarkastuksen tärkeimmistä osista, sillä koholla oleva silmänpaine on glaukooman eli silmänpainetaudin keskeinen riskitekijä. Tauti etenee usein vuosien ajan ilman selviä oireita, joten säännöllinen mittaus on ainoa tapa havaita ongelma ajoissa.
Tässä artikkelissa käydään läpi, miten silmänpainetta mitataan, mitä eri menetelmiä silmälääkärit ja optikot käyttävät, ja mitä tulokset tarkoittavat käytännössä.
Miksi silmänpaine mitataan tarkastuksessa
Silmän sisällä kiertää jatkuvasti kammionestettä, joka ylläpitää silmän muotoa ja ravitsee sen kudoksia. Kun nesteen tuotanto ja poistuminen ovat tasapainossa, silmänpaine pysyy normaalilla tasolla, tyypillisesti 10–21 mmHg:n välillä.
Jos nesteen poistuminen häiriintyy, paine voi nousta ja vahingoittaa näköhermoa hiljalleen, ilman että henkilö huomaa näkökentän kaventumista ennen kuin vaurio on jo merkittävä. Tämän vuoksi silmänpaineen mittaus kuuluu vakiona aikuisten silmätarkastuksiin, erityisesti yli 40-vuotiailla ja suvussa glaukoomaa esiintyvillä.
Glaukooman esiintyvyys suomalaisessa väestössä on noin 2 % yli 40-vuotiaista, ja osuus kasvaa iän myötä. Koska tauti on yleinen mutta usein oireeton alkuvaiheessa, mittaus on kustannustehokas tapa seuloa riskiä osana tavallista silmätarkastusta.
Yleisimmät silmänpaineen mittausmenetelmät
Silmälääkärin vastaanotolla käytetään useita eri tekniikoita, jotka eroavat tarkkuudessa, mukavuudessa ja käyttötarkoituksessa.
Goldmannin applanaatiotonometria on kliinisen käytön kultainen standardi. Silmä puudutetaan tipalla, minkä jälkeen rakolampun yhteydessä oleva mittapää painaa kevyesti sarveiskalvoa ja mittaa, kuinka paljon voimaa tarvitaan tietyn pinta-alan litistämiseen. Menetelmä on tarkka, mutta vaatii kokeneen tutkijan ja yhteistyökykyisen potilaan.
Ilmapuhallustonometria eli non-contact-tonometria on monelle tuttu nopea mittaus, jossa laite puhaltaa lyhyen ilmasuihkun sarveiskalvolle ja mittaa sen taipumasta paineen. Menetelmä ei vaadi puudutusta eikä kosketusta silmään, minkä ansiosta sitä käytetään paljon seulonnoissa ja optikkoliikkeissä.
iCare-tonometria on suomalaista alkuperää oleva menetelmä, jossa kevyt mittapää koskettaa sarveiskalvoa hetkellisesti. Se soveltuu hyvin myös lasten ja herkkien potilaiden tutkimiseen, koska tuntemus on hyvin lievä eikä puudutusta yleensä tarvita.
Dynaaminen kontuuritonometria ja muut erikoismenetelmät tulevat kyseeseen esimerkiksi silloin, kun sarveiskalvon paksuus tai muoto vaikeuttaa tavallista mittausta, esimerkiksi laserleikkauksen jälkeen. Tällöin silmälääkäri voi valita menetelmän, joka ei ole yhtä herkkä sarveiskalvon ominaisuuksille.
Miten mittaus etenee vastaanotolla
Mittaustilanne on useimmille lyhyt ja kivuton, mutta yllätys tulee usein siitä, ettei mittaus tunnu miltään merkittävältä.
Käytännössä tutkimus etenee tyypillisesti näin:
1. Silmälääkäri tai hoitaja tiedustelee mahdolliset piilolinssit, joita ei yleensä pidetä mittauksen aikana.
2. Applanaatiomittauksessa silmään tiputetaan puuduttava ja väriainetta sisältävä silmätippa, joka voi kirvellä hetken.
3. Potilas asettaa leukansa rakolampun tukeen ja katsoo suoraan eteenpäin, kun mittapää tai ilmasuihku kohdistetaan silmään.
4. Mittaus toistetaan yleensä molemmista silmistä, ja tulos näkyy heti.
5. Silmänpaineen lisäksi tarkastukseen kuuluu usein silmänpohjatutkimus eli oftalmoskopia sekä tarvittaessa näkökentän tutkimus, jotka yhdessä antavat kattavamman kuvan näköhermon tilasta.
Yksittäinen normaali lukema ei vielä sulje pois glaukoomaa, sillä paine voi vaihdella vuorokaudenajan mukaan. Tästä syystä silmälääkäri saattaa suositella seurantamittauksia tai lisätutkimuksia, jos muut löydökset herättävät epäilyn.
Yleinen väärinkäsitys: normaali silmänpaine tarkoittaa tervettä silmää
Monet olettavat, että normaali mittaustulos sulkee automaattisesti pois glaukooman. Tämä ei pidä paikkaansa – niin sanottu normaalipaineinen glaukooma on tunnettu ilmiö, jossa näköhermo vaurioituu, vaikka silmänpaine pysyy viitealueella.
Tästä syystä pelkkä painemittaus ei koskaan riitä glaukoomadiagnoosin tekemiseen tai poissulkemiseen. Silmälääkäri arvioi kokonaisuutta, johon kuuluvat näköhermon nystyn rakenne, näkökenttä ja usein myös OCT-kuvantamistutkimus eli optinen koherenssitomografia, joka mittaa hermosäikeiden paksuutta erittäin tarkasti.
Kuka mittaa silmänpaineen ja mitä se maksaa
Silmänpaineen mittauksen voi tehdä sekä silmälääkäri että optikko, mutta rooleissa on tärkeä ero. Optikko voi mitata paineen osana peruskatsastusta ja ohjata epäilyttävissä tapauksissa eteenpäin, mutta vain Valviran laillistama silmätautien erikoislääkäri eli oftalmologi voi diagnosoida ja hoitaa glaukooman.
Yksityisellä sektorilla silmänpaineen mittaus maksaa erillisenä tutkimuksena tyypillisesti noin 40–70 euroa, kun taas osana laajempaa silmälääkärin peruskäyntiä hinta sisältyy usein kokonaispakettiin, joka voi olla 100–180 euroa. Julkisen sektorin kautta pääsy silmälääkärille edellyttää yleensä lähetettä, ja jonotusajat voivat olla pidempiä kuin yksityisellä puolella – eroja kannattaa punnita esimerkiksi silloin, kun pohtii yksityisen klinikan ja julkisen sairaalan välisiä eroja.
Kela voi korvata osan silmälääkärin vastaanottokäynnin kustannuksista, jos käynti perustuu lähetteeseen tai todettuun silmäsairauteen. Korvauksen tarkat ehdot kannattaa tarkistaa Kelan omista ohjeista ennen käyntiä.
Kuinka usein silmänpaine kannattaa mitata
Suositusväli riippuu iästä ja riskitekijöistä. Työikäisillä ilman erityistä riskiä yleiskatsastus ja siihen liitetty painemittaus 2–3 vuoden välein on usein riittävä.
Yli 60-vuotiaille suositellaan vuosittaista tarkastusta, sillä sekä glaukooman että muiden ikään liittyvien silmäsairauksien, kuten silmänpohjan rappeuman (AMD) ja kaihin, riski kasvaa iän myötä. Diabeetikoille vuosittainen silmänpohjatutkimus on erityisen tärkeä diabeettisen retinopatian seurannan vuoksi, ja samalla käynnillä mitataan tavallisesti myös silmänpaine.
Jos suvussa on todettu glaukoomaa tai aiempi mittaus on ollut koholla, silmälääkäri voi suositella tiheämpää, esimerkiksi puolen vuoden välein tapahtuvaa seurantaa. Oikean silmälääkärin löytäminen omalta paikkakunnalta helpottaa seurannan jatkuvuutta – aiheesta lisää silmälääkärin valinnasta kertovassa artikkelissa.
UKK – usein kysyttyä silmänpaineen mittauksesta
Sattuuko silmänpaineen mittaus?
Ilmapuhallus- ja iCare-mittaukset eivät yleensä aiheuta kipua, korkeintaan lievän tuntemuksen. Applanaatiomittauksessa silmä puudutetaan etukäteen, joten itse mittaus tuntuu enintään kevyeltä paineelta.
Voiko korkea silmänpaine laskea itsestään?
Paine voi vaihdella luonnollisesti vuorokaudenajan ja esimerkiksi nesteytyksen mukaan, mutta pysyvästi koholla oleva paine ei korjaudu itsestään ja vaatii silmälääkärin arvion sekä usein hoitoa lääkkein tai toimenpitein.
Riittääkö optikon tekemä painemittaus glaukooman poissulkemiseen?
Ei riitä yksinään. Optikko voi seuloa ja ohjata jatkotutkimuksiin, mutta diagnoosin tekeminen ja näköhermon kokonaisarvio kuuluvat silmätautien erikoislääkärille.
Yhteenveto
Silmänpaineen mittaus on nopea, yleensä kivuton osa silmätarkastusta, mutta sen merkitys näön säilymisen kannalta on suuri. Koska glaukooma voi edetä pitkään oireettomana ja jopa normaalilla paineella, säännöllinen seuranta ja kokonaisvaltainen tutkimus ovat ainoa luotettava tapa varmistaa näköhermon terveys.
Jos silmässä ilmenee äkillisiä oireita kuten voimakasta kipua, näön hämärtymistä tai valonarkuutta, näihin ei pidä jäädä odottamaan seuraavaa määräaikaistarkastusta, vaan hakeutua välittömästi silmälääkärin tai sairaalan päivystykseen.
