Glaukoomaa sairastava tai sen epäilyn vuoksi seurannassa oleva kohtaa jossain vaiheessa laitteen, jonka kupumaiseen sisään tuijotetaan ja jossa painetaan nappia aina, kun valopiste vilahtaa. Tämä näkökenttätutkimus on glaukooman seurannan keskeisiä tutkimuksia, koska se mittaa suoraan sitä, mitä sairaus vie: näköä. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä tutkimuksessa mitataan, miksi sitä toistetaan säännöllisesti ja miten tuloksesta saa mahdollisimman luotettavan.
Miksi näkökenttätutkimus on glaukooman seurannassa välttämätön
Glaukooma eli silmänpainetauti vaurioittaa näköhermoa hitaasti. Vaurio alkaa yleensä näkökentän reunoilta ja keskialueen ulkopuolelta, ei suoraan katseen keskeltä. Siksi tarkka keskusnäkö voi säilyä pitkään, vaikka näkökentässä on jo selviä puutoksia.
Silmänpainemittaus (tonometria) ja OCT-tutkimus kertovat riskistä ja näköhermon rakenteesta. Näkökenttätutkimus kertoo toiminnasta. Silmätautien erikoislääkäri tarvitsee molemmat, koska rakenne ja toiminta eivät muutu aina samaa tahtia. Varhaisessa glaukoomassa OCT näyttää usein muutoksen ensin. Pitkälle edenneessä taudissa OCT-mittaukset tasaantuvat lattiatasolle, ja silloin näkökenttä on paras tapa seurata etenemistä.
Pelkkä silmänpaineen seuranta ei riitä. Hoitotavoitteeksi asetettu paine on arvio, ja vasta toistuvat näkökenttätulokset kertovat, pysäyttääkö hoito vaurion etenemisen.
Miten tutkimus tehdään vastaanotolla
Suomessa yleisimmät laitteet ovat Zeissin Humphrey Field Analyzer ja Haag-Streitin Octopus-perimetri. Kumpikin on automaattinen perimetri: kuvun sisällä näytetään eri kirkkauksisia valopisteitä eri kohdissa, ja potilas painaa painiketta nähdessään valon. Toinen silmä peitetään, ja katse pidetään koko ajan keskellä olevassa kiintopisteessä.
Glaukooman seurannassa käytetään tyypillisesti Humphreyn 24-2-ohjelmaa, joka tutkii noin 24 asteen alueen kiintopisteen ympäriltä. Jos keskusnäön lähellä on vaurioita tai epäillään niitä, lisätään 10-2-ohjelma, joka tarkentaa keskeisintä aluetta. SITA Standard-, SITA Fast- ja SITA Faster -strategiat ovat lyhentäneet tutkimusaikaa niin, että yksi silmä kestää yleensä noin 3-7 minuuttia.
Tuloksessa näkyy herkkyyskartta, poikkeamat ikätovereiden normaaliarvoista sekä luotettavuusindeksit: kiinnittymisen menetykset, väärät positiiviset ja väärät negatiiviset vastaukset. Kokenut silmälääkäri katsoo ensin juuri luotettavuuden ja vasta sen jälkeen itse puutokset. Huono luotettavuus voi tehdä tuloksesta käyttökelvottoman.
Mitä glaukooman näkökenttäpuutokset ovat
Glaukoomalle tyypillisiä löydöksiä ovat nenänpuoleinen porras (nasal step), kaarimaiset puutokset kiintopisteen ylä- tai alapuolella sekä pienet paikalliset herkkyyden laskut. Ne noudattavat verkkokalvon hermosäikeiden kulkua, minkä vuoksi ylä- ja alapuoliskot käyttäytyvät usein eri tavoin.
Kaikki puutokset eivät johdu glaukoomasta. Roikkuva yläluomi rajaa ylänäkökenttää, kaihi heikentää herkkyyttä tasaisesti koko alueella ja väärä lasivoimakkuus voi näyttää yleiseltä herkkyyden laskulta. Myös aivoperäiset syyt, kuten aivoinfarkti, aiheuttavat puutoksia, jotka erotetaan glaukoomasta niiden rajautumisen perusteella.
Myytti: puutokset huomaisi itse
Yleinen ajatus on, että näkökentän kapeneminen huomattaisiin heti arjessa. Näin ei yleensä käy. Aivot täydentävät puuttuvia kohtia ympäröivällä tiedolla, ja toinen silmä peittää toisen silmän puutokset. Moni glaukoomapotilas on menettänyt merkittävän osan näkökentästään ennen kuin huomaa mitään itse.
Toinen sitkeä myytti on, että normaali silmänpaine sulkisi glaukooman pois. Normaalipaineglaukoomassa näköhermo vaurioituu, vaikka paine on viitealueella. Näissä tapauksissa näkökenttätutkimuksella ja OCT-tutkimuksella on erityisen suuri merkitys.
Kuinka usein näkökenttä tutkitaan
Euroopan glaukoomayhdistyksen (EGS) suositusten mukaan vastadiagnosoidulta potilaalta tehdään ensimmäisten kahden vuoden aikana noin kuusi näkökenttätutkimusta. Tiheä alkuvaihe on tarpeen, jotta etenemisnopeus saadaan selville ja nopeasti etenevät tapaukset tunnistetaan ajoissa. Tämän jälkeen väli harvenee usein 6-12 kuukauteen, jos tilanne on vakaa.
Rajatapaukset ovat poikkeus. Glaukoomaepäilyssä tai silmänpainetaudin riskissä ilman vauriota tutkimus voidaan tehdä harvemmin. Pitkälle edenneessä glaukoomassa tai nopeasti etenevässä taudissa käyntejä voi olla useita kertoja vuodessa. Käyntien tiheydestä kerrotaan tarkemmin artikkelissa silmänpaineen seuranta ja käyntien tiheys.
Etenemistä arvioidaan ohjelmilla, kuten Humphreyn Guided Progression Analysis (GPA), joka vertaa uusia tuloksia kahteen lähtötasotutkimukseen. Yksi heikko tulos ei vielä tarkoita etenemistä. Muutos varmistetaan yleensä toistetulla tutkimuksella.
Yleisimmät virheet näkökenttätutkimuksessa
Suurin osa epäluotettavista tuloksista johtuu muusta kuin sairaudesta. Nämä kolme virhettä toistuvat vastaanotoilla:
Katse karkaa valopisteiden perään. Kun valo vilahtaa reunalla, sitä on luontevaa katsoa. Silloin mittaus vääristyy. Katse pidetään keskipisteessä koko ajan, myös silloin kun mitään ei näy pitkään aikaan.
Painetaan varmuuden vuoksi. Arvailu nostaa väärien positiivisten osuutta ja saa näkökentän näyttämään todellista paremmalta. Tämä voi peittää todellisen etenemisen.
Väsymys ja kuivat silmät. Huonosti nukuttu yö, kuiva silmä tai ensimmäistä kertaa tehty tutkimus heikentävät tulosta. Ensimmäisessä tutkimuksessa on tunnettu oppimisvaikutus, minkä vuoksi sitä ei yleensä käytetä yksin lähtötasona. Tauon voi pyytää kesken tutkimuksen, ja kuivaan silmään voi kysyä kostutustippoja ennen tutkimusta.
Lähilasit kannattaa ottaa mukaan, sillä laitteeseen asetetaan ikään ja taittovirheeseen sopiva korjauslinssi. Piilolinssien käytöstä on hyvä kertoa hoitajalle etukäteen.
Julkinen ja yksityinen seuranta sekä kustannukset
Julkisella puolella glaukoomapotilaiden seuranta tapahtuu silmätautien poliklinikoilla, esimerkiksi HUS:n Silmätautien klinikalla Helsingissä, Tampereen ja Oulun yliopistosairaaloissa sekä keskussairaaloissa. Jatkossa vakaat potilaat ohjataan usein seurantaan terveyskeskukseen tai ostopalveluna yksityiselle.
Yksityisillä toimijoilla, kuten Terveystalo, Mehiläinen, Pihlajalinna, Aava ja Silmäasema, näkökenttätutkimus tehdään yleensä silmälääkärikäynnin yhteydessä. Silmälääkärin perustutkimus maksaa tyypillisesti 100-180 €, ja näkökenttätutkimus laskutetaan usein erikseen. Hinnat vaihtelevat klinikoittain, joten ne kannattaa tarkistaa ajanvarauksen yhteydessä. Kela-korvaus yksityisestä käynnistä on nykyään pieni, mutta glaukoomalääkkeistä saa erityiskorvauksen.
Glaukooman hoidosta tippoihin ja laseriin vastaa aina silmätautien erikoislääkäri. Optikko voi mitata silmänpaineen ja ohjata eteenpäin, mutta ei diagnosoi glaukoomaa. Hoitovaihtoehdoista kerrotaan lisää artikkelissa glaukooman hoitomuodot – tipat ja toimenpiteet.
Äkillinen näön heikkeneminen, voimakas silmäkipu, punoitus, pahoinvointi ja värikehät valojen ympärillä voivat viitata äkilliseen ahdaskulmaglaukoomaan. Se on päivystystilanne, jossa hakeudutaan heti silmälääkärin tai sairaalan päivystykseen.
UKK
Sattuuko näkökenttätutkimus?
Ei satu. Tutkimus on kivuton eikä vaadi silmätippoja tai silmän koskettamista. Se voi kuitenkin tuntua henkisesti raskaalta, koska keskittymistä tarvitaan useita minuutteja silmää kohden.
Voiko näkökenttätutkimuksen jälkeen ajaa autoa?
Yleensä voi, koska tutkimuksessa ei laajenneta mustuaisia. Jos samalla käynnillä tehdään laajennetun mustuaisen silmänpohjatutkimus, ajamista kannattaa välttää muutaman tunnin ajan. Glaukooman edetessä näkökentän laajuus vaikuttaa myös ajokorttikelpoisuuteen, ja sen arvioi silmälääkäri.
Mitä tapahtuu, jos tulos on huonontunut?
Silmälääkäri arvioi ensin tuloksen luotettavuuden ja tilaa usein toistotutkimuksen. Jos eteneminen varmistuu, hoitoa yleensä tehostetaan, esimerkiksi lisäämällä tippoja, tekemällä laserhoito tai harkitsemalla leikkausta.
Yhteenveto: luotettava tulos syntyy toistoista
Näkökenttätutkimus kertoo, miten glaukooma vaikuttaa todelliseen näkökykyyn, ja sen merkitys korostuu, kun tuloksia verrataan vuosien ajalta. Yksittäinen tulos on vain tilannekuva. Hyvin levänneenä tehdyt, säännölliset tutkimukset samalla laitteella antavat silmälääkärille parhaan pohjan hoitopäätöksille.
Seurantakäyntejä ei kannata siirtää, vaikka näkö tuntuisi täysin normaalilta. Miksi juuri tällä on merkitystä, kerrotaan artikkelissa glaukooma sairautena ja seurannan merkitys. Henkilökohtaiset kysymykset tuloksista ja hoidosta kuuluvat aina oman, Valviran laillistaman silmätautien erikoislääkärin arvioitaviksi.